Suomessa viljeltävät viljat

Viljaksi kutsutaan yksisirkkaisia heinäkasveja, joiden rakenne ja kasvu poikkeavat kaksisirkkaisista kasveista. Heinäkasvin osat ovat juuristo, lehtituppi, solmu, lehtilapa, korsi ja tähkä. Heinäkasvin varsi on korsi. Siinä on solmuiksi sanottuja kohoumia, joista heinäkasvit kasvavat pituutta. Heinien lehdillä ei ole varsinaista lehtiruotia, vaan ohuet ja pitkät lehdet kiertyvät tupeksi varren ympärille. Heinien juuret ovat ohuita rihmamaisia versojuuria, eikä niillä ole varsinaista pääjuurta ja siitä haarautuvia sivujuuria.

Viljan kukinnosta käytetään nimiä tähkä tai röyhy. Ohran, rukiin ja vehnän tapauksessa kukintoa nimitetään tähkäksi, kun taas kauran kukinto on röyhy. Ohralla ja rukiilla on tähkässään vihneet. Ne ovat kukkalehdissä olevia ohuita piikkejä. Viljan kukat poikkeavat muiden kukkien rakenteesta ja ne ovat pieniä ja värittömiä. Valmiita hedelmiä kutsutaan jyviksi.

Viljan versoja kutsutaan oraiksi, ja kun pienet versot nousevat pellon pintaan, puhutaan viljan orastumisesta. Ohuista hennoista oraista kasvaa uusia versoja, jota kutsutaan viljan pensastumiseksi. Yhdestä viljansiemenestä voi kasvaa useita tähkiä kasvuolosuhteiden, kuten lämpötilan, vedensaannin ja valoisuuden vaikutuksen mukaisesti. Viljat heilimöivät eli kukkivat keskikesän aikaan. Kukat hedelmöittyvät tuuli- tai itsepölytyksellä, jonka jälkeen viljan hedelmien eli jyvien muodostuminen alkaa.

Kun viljojen väri muuttuu vihreästä ruskeaksi ja jyvät kovettuvat kiinteiksi, sato on tuleentunut, mikä tarkoittaa, että se on valmistunut korjattavaksi. Korjatuista viljoista käytetään lähinnä niitä jyväsato, mutta joistakin viljoista kerätään myös kuivuneet korret eli oljet, joita käytetään rehuksi tai kuivikkeeksi navetassa. Viljan jyvät sisältävät tärkkelystä, jota voidaan käyttää ihmisten ja eläinten ravinnoksi.

Suomessa viljeltävät viljat

Vehnä

Vehnä on tärkein viljeltävä leipävilja maailmassa. Sen vihneetöntä kukintoa kutsutaan tähkäksi, joka sijaitsee 80–95 cm pitkän korren päässä.  Vehnän jyvät ovat pulleita, eikä niiden ympärillä ole kuorta niin kuin ohralla ja kauralla. Suomessa vehnää viljellään vain Etelä-Suomessa. Syysvehnä ei talvehdi pohjoisessa, joten sitä voidaan viljellä vain aivan Suomen eteläisimmillä alueilla. Kevätvehnää viljellään lähinnä Lounais-Suomessa sekä jonkin verran Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Vehnä on maaperän suhteen vaativin vilja Suomessa ja sen kasvuaika on pisin. Kevätvehnä kylvetään keväällä maan kuivuttua ja sen kasvuaika on hieman yli 100 vuorokautta. Syysvehnä kylvetään tyypillisesti syyskuun aikana syksyllä. Sen kasvuaika kylvöstä tuleentumiseen on noin 330 vuorokautta. Vehnä on myös suomalaisista viljoista alttein taudeille ja tuholaisille.

Ruis

Ruista viljellään pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta eräät lajikkeet menestyvät myös Keski-Suomessa. Kaikki suomalainen ruis on syysruista, joka kylvetään ja puidaan syksyisin. Rukiin kasvuaika on 340–350 vuorokautta ja se kylvetään yleensä elokuun lopussa. Ruis on heti vehnän jälkeen seuraavaksi tärkein leipävilja Suomessa.

Rukiin tähkässä on lyhyet vihneet. Korreltaan ruis on Suomessa viljeltävistä viljoista pisin, jopa noin 1,5 metriä pitkä. Pitkän korren vuoksi ruissato voi lakoontua helposti.

Ohra

Ohran jyvien ympärillä on kuori ja sen tähkäkukinnon tunnistaa parhaiten jyvien pitkistä vihneistä. Ohran korsi on 70–85 cm pitkä ja tuleentuessaan sen tähkät yleensä taipuvat alaspäin. Ohraa viljellään Suomessa koko maan alueella, ja se onkin laajimmin viljelty vilja Suomessa. Ohrasta suurin osa käytetään rehuksi ja noin viidesosa sadosta oluen raaka-aineeksi. Mallasohraa viljellään Etelä-Suomessa pidemmän kasvuajan vuoksi.

Kaura

Kauran korsi on vajaan metrin mittainen ja kasvina se eroaa muista viljoista kukintonsa puolesta. Kauran kukintoa kutsutaan röyhyksi. Kauran jyvät ovat paksukuorisia ja yleensä valkoisia tai keltaisia. Kauraa käytetään pääasiassa rehuviljana, vaikkakin vilja on ravintoarvoiltaan hyvä myös ihmisravinnoksi. Kaura kylvetään keväällä ja korjataan syksyllä leikkuupuimurilla.

Kaura