Maaseudun autioituminen

Suomessa on arkeologisten tutkimusten mukaan ollut asutusta aina jääkauden jälkeisistä ajoista lähtien. Suuri osa asutuksesta keskittyi saaristoihin ja rannikolle helppojen kulku- ja kauppayhteyksien ääreen. Tärkeitä elinkeinoja olivat kalastus ja suurriistan ja turkisten pyynti. Rautakaudella Suomessa harjoitetiin jo maanviljelyä ja ihmisillä alkoi syntyä muuttopainetta Lounais-Suomen rannikkoseudulta kauemmas pohjoiseen ja itään.

Ruotsin ja kuningas Kustaa Vaasan vallan aikaan Suomen asutusalueita pyrittiin laajentamaan verotulojen kasvattamiseksi ja raja-alueiden saamiseksi Ruotsin haltuun, tällöin savolaisten asutus levisi muun muassa Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Asukkaita oli jo koko Suomen alueella, mutta asutus keskittyi kuitenkin yhä selvästi Etelä-Suomeen, jossa asui noin puolet Suomen asukkaista.

Suomen väkiluku lähti nopeaan kasvuun 1800-luvulla, syynä tähän oli pääasiassa maatalouden kehittyminen, jonka johdosto usko tulevaisuuteen oli vahva ja maaseudulle perustettiin runsaasti uusia tiloja ja torppia. Maatilojen lisäksi myös tilattoman väestön osuus ja perhekuntien määrä kasvoivat rajusti. Heidän toimeentulonsa riippui satokauden viljasadosta, jota ei varsinkaan katovuosina aina riittänyt koko väestölle, ja osa ihmisistä joutui lähtemään liikkeelle etsimään ruokaa eli ”mieron tielle”.

Nälänhädän vuoksi liikkeelle lähtenyttä väestöä muutti tehdaspaikkakunnille, jossa tarvittiin työvoimaa Suomen teollistumisen aikoihin. Teollistumisen aikakausi oli ensimmäinen aalto maalta kaupunkeihin suuntautuneessa suurempaa väestönosaa koskevassa muuttoliikkeessä. Kaupungeissa asuva väestö kasvoi noin 150 000 ihmisestä vuonna 1870 yli 600 000 ihmiseen vuonna 1910. Venäjän vallan aikana maahan saapui myös runsaasti siirtolaisia.

Maatalouden kehittyminen

Toisen maailmansodan jälkeinen Suomi eli jälleenrakennuskauttaan, jonka aikana maassa alettiin siirtyä kohti rakennemuutosta ja kaupungistumista. Suomeen oli sodan jälkeen asutettu 450 000 menetetyiltä alueilta evakuoitua henkeä, joista valtaosa oli saanut aiemmin elantonsa maataloudesta. 1950-luvulla suomalainen maatalous eli vielä kukoistuskauttaan. Kun sotakorvaukset oli maksettu, suomalaiset saattoivat keskittyä oman elintasonsa kohottamiseen ja maataloustuotteiden kauppa kävi hyvin. Maatalouden väestö väheni vielä lähinnä vain teollisuuspaikkakuntien lähellä.

1950-luvun jälkeen Suomessa tapahtui suuri rakennemuutos. Maatiloille saapui traktoreita, jotka syrjäyttivät nopeasti aiemmin käytössä olleet hevoset. Metsureiden työkaluiksi tulivat moottorisahat. Työn fyysinen kuormittavuus väheni ja tuotannon tehokkuus niin maa- kuin metsätaloudenkin osalta kasvoi merkittävästi, mikä johti 1960–1970 ylituotanto-ongelmiin. Maaseudulta katosi lyhyessä ajassa lähes 300 000 työpaikkaa, jonka johdosta väestöä muutti runsain mitoin suuriin eteläsuomalaisiin kaupunkeihin ja niiden lähiöiden sekä myös ulkomaille, erityisesti Ruotsiin Tukholman ja Göteborgin alueille.

Maatalouden kehittyminen

Suomi jakaantui vahvasti kaupungistuneeseen teollisuuden tuotantoalueeseen sekä loppuosaan Suomesta, joka toimi sen raaka-ainereservinä. 1970-luvun puolivälissä maaltamuuttoa pyrittiin taannuttamaan rakentamalla hyvinvointiyhteiskuntaa maaseutukuntien kuntakeskuksia modernisoimalla. Kuntiin syntyi alihankintateollisuutta ja niiden aiemmat kirkonkylät saivat kaupunkimaisempia piirteitä. Muuttoliike syrjäisemmiltä seuduilta pysähtyikin useasti näihin kuntakeskuksiin. Myös korkeakoulujärjestelmä laajeni kattavammaksi ja vielä 1980-luvulle asti maahan perustettiinkin uusia kaupunkeja. Paremmat liikenneyhteydet, yksityisauto ja pääkaupunkiseudun tonttien hinnat käänsivät muuttoliikettä takaisin kehyskuntiin.

Teknologinen kehitys ja sen vaikutus

1990-luvun aikana Suomen muuttoliike hiipui 1950-luvun tasolle, mutta talouden elvyttyä sisäinen muutto kiihtyi jälleen 1970-luvun huippulukemia vastaavaksi. Maaseudulta katosi laman aikana yli 100 000 työpaikkaa alihankinta- ja vaatetusteollisuudesta pääasiassa Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan romahduksen jälkeen.

2000-luvulla maatilojen keskikoko on kasvanut jatkuvasti ja tilojen määrä supistunut. Koneiden myötä työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt ja muun muassa metsätaloudessa monitoimikoneet ovat syrjäyttäneet moottorisahan kanssa toimineet metsurit. Väestö maaseudulla ikääntyy ja monia peruspalveluita, esimerkiksi kyläkouluja ja pankkien haarakonttoreita, on lakkautettu suuremmistakin pitäjistä. Monet palvelut eivät pysty kilpailemaan suurempien ketjujen toimijoiden kanssa, joten esimerkiksi moni kyläkauppa joutuu lopettamaan toimintansa. Autioituvan maaseudun ongelmat koskevat raskaimmin ikääntyvää väestöä ja lapsia.