Lähiruoka

Maa- ja metsätalousministeriön eri sidosryhmien kanssa yhteistyössä valmisteltu Suomen ruokapolitiikkaa käsittelevä Lähiruokaohjelma hyväksyttiin 16. toukokuuta 2013 valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Päätöksessä linjattiin lähiruokasektorin kehittämistavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteet ovat:

 

  1. Monipuolistaa ja lisätä lähiruoan tuotantoa kysyntää vastaavaksi ja nostaa jalostusastetta
  2. Parantaa pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia neuvonnan ja lainsäädännön avulla
  3. Nosta lähiruoan osuutta julkisissa hankinnoissa hankintaosaamisen ja laatukriteerien parantamisen avulla
  4. Parantaa mahdollisuuksia alkutuotannossa
  5. Lisätä lähiruoan ja sen ruokaketjun arvostusta

Lähiruokaohjelmaa toteutetaan hallinnon käytössä olevilla keinoilla, kuten esimerkiksi lainsäädännöllä ja tukijärjestelmien avulla. Tavoitteena on luoda pohjaa ja lisäarvoa lähiruokaketjun kaikkien toimijoiden toiminnan kehittämiselle.

Ministeriön lähiruokaohjelmassa tarkoitetaan nimenomaan paikallisesti tuotettua ruokaa, jonka käytön lisääminen edistää paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lähiruokaa tuotetaan ja jalostetaan paikallisista raaka-aineista, ja se kulutetaan omalla alueella. Oma alue voi tässä tapauksessa tarkoittaa yleensä maakuntaa tai pienempää maantieteellistä aluetta.

Lähiruoka

Lähiruoan määritelmä

Lähiruoalla ei ole tarkkaa määritelmää ja se on käsitteenä vakiintumaton. Lähiruoaksi kutsutaan ruoantuotantoa oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia käyttämällä. Lähiruoka voi olla maataloustuotteita, kuten lihaa, maitotuotteita, viljatuotteita, hilloja tai muita vastaavia, jotka tuotetaan ja kulutetaan paikallisesti. Paikallisuudeksi voidaan eri määritelmien mukaan ja eri yhteyksissä laskea esimerkiksi lähikuntien alue, kotimaisuus tai jopa koko EU:n alueella tuotettu ruoka.

Lähiruoan etuina pidetään ruoan tuoreutta ja hyvää tietoa sen alkuperästä. Lähiruoka nähdään usein ekologisempana vaihtoehtona lyhyen kuljetusmatkan ja vähäisemmän pakkausjätteen vuoksi. Lähiruoan katsotaan auttavan myös paikallisen ruokaperinteen ja -kulttuurin säilyttämisessä. Lähiruoan ekologisuus ei ole kuitenkaan yksiselitteinen asia, sillä ruoan kuljetuskustannusten osuus ruoantuotannon päästöistä on useiden tutkimusten mukaan merkitykseltään huomattavasti pienempi kuin ruoan tuottamiseen kuluvat resurssit muuten ovat.

Paikallista ruokaa

Paikallista lähiruokaa myydään tavallisesti toreilla, myyntihalleissa, markkinoilla, myyjäisissä tai tilamyymälöissä.  Suomeen on noussut viime vuosina myös useita lähiruokamyymälöitä ja elintarvikeliikkeiden paikallisruokaosastoja. Yleisiä paikallistuotteita elintarvikkeista ovat muun muassa perunat, sipulit, juurekset, leivät ja leivonnaiset. Pienet lähikaupat ja kyläkaupat pystyvät paremmin tarjoamaan paikallistuottajien lähiruokaa, mutta suurten tukkuliikkeiden valikoimin pääseminen voi olla pienellä paikallistoimijalle hankalaa.

Lähiruoan käsitteeseen liitetään usein paikallisuuden lisäksi tuotannon pienimuotoisuus, käsityömäisuus ja käytettävien raaka-aineiden puhtaus. Lähiruokaan liittyvien käsitteiden ongelmallisuuteen ja määrittelemättömien tulkintojen lisäksi lähiruoan tuotannon haasteita ovat muun muassa tarjonnan epätasaisuus ja pienten toimittajien tuotteiden pitkän aikavälin toimituskyky sekä myös tunnistamattomuus, koska tuotteista ei välttämättä vähittäismyynnissä erota, mitkä niistä ovat lähituotantoa, ellei asiaa ole erikseen liikkeessä mainittu.

Paikallista ruokaa

Suomessa lähiruoan tuotantoa ja kuluttajien siihen liittyviä käsityksiä ja odotuksia tutkii myös Luonnonvarakeskus LUKE. Luonnonvarakeskuksen tavoitteena on tutkia lähiruoan ekologisia vaikutuksia ja tuotannon maantieteellistä saatavuutta kuluttajille, ja tätä kautta kehittää lähiruokayrittäjien liiketoiminnallista osaamista ja saada aikaan yhteistyötä eri toimijoiden välillä. LUKE tulee yrittäjien verkostoitumista alueellisesti ja pyrkii edesauttamaan alueellisten liiketoimintamallien luomista yhteistyön helpottamiseksi ja sitä kautta lähiruoan käytön lisäämiseksi.

Lähiruoan kritiikki

Carnegie Mellon -yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ruoantuotannon kasvihuonepäästöistä vain 4 prosenttia aiheutuu ruoan kuljettamisesta jälleenmyyjille. Sen sijaan ratkaisevassa asemassa kasvihuonepäästöjen suhteen on ruoan tuottaminen. Rahdin aiheuttamien päästöjen vähämerkityksellisyys on todettu myös muissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Espanjasta Isoon-Britanniaan tai Suomeen kuljetetut tomaatit, jotka ovat kasvaneet lämpimässä auringonpaisteessa, ovat ympäristöystävällisempiä kasvattaa kohdemaissa verrattuna kasvihuoneissa tuotettuihin tomaatteihin, koska kasvihuonekasvatus vaatii sähköä valaistukseen ja energiaa lämmitykseen.

Lähiruoan suosimisen on myös nähty jossain määrin mahdollistavan köyhyyden edistämistä kehitysmaissa. Ruoantuotanto on monille kehitysmaille erittäin tärkeä tulonlähde, ja esimerkiksi eteläisessä Afrikassa kasvit ja hedelmät ovat merkittävä vientituote.